Viime päivien keskustelu vakavista väärinkäytöksistä urheiluvalmennuksesta kirvoitti meiltä mielipidekirjoituksen (HS 26.1.). Pääpointtimme on, että psykologisia perustarpeita ja motivaatiota tukeva vuorovaikutus on opittavissa oleva taito. Harva meistä hallitsee tämän taitopakin luonnostaan, ja valmentajia pitäisikin tukea näiden taitojen omaksumisessa ja käyttämisessä.
Muutama lisähuomio:
- Viime päivien keskustelussa on keskitytty siihen, miten väärinkäytökset tunnistetaan tai miten niistä rangaistaan valmentajia tai seuroja. Olennaista on kuitenkin puhua myös siitä, miten niitä ennaltaehkäistäisiin mm. vuorovaikutuskoulutukseen panostamalla. Valmentajilla on paljon uskomuksia siitä, että mikä toimii, ja helposti ajatellaan, että valmennettavien kuuluu sopeutua valmennustyyliin, eikä toisinpäin.
- Valmennuksessa ykkösasia on tietysti lajin tekniikkaosaaminen, mutta johtamis- ja opettamistilanteena valmennus vaatii myös motivoimisen sosiaalipsykologian ja vuorovaikutustaitojen hallintaa. Selvitysten mukaan suomalaiset valmentajat itse ovat tunnistaneet tämän yhdeksi kärkikehittämiskohteekseen: valmentajista yli puolet kokee tarvetta vuorovaikutustaitojen lisäkoulutuksiin (lähde: Kärmeniemi, M. (2012). Valmentaminen ammattina Suomessa 2012. KIHUn julkaisusarja, 34).
- Vakavat nöyryytys- ja alistamiskeissit ovat toivottavasti ja todennäköisesti harvinaisia yksittäistapauksia. Tällaisten lisäksi valmennuskulttuurissa esiintyy toimintatyylejä, jotka eivät sinänsä riko lakia tai eettisiä sääntöjä, mutta eivät kuitenkaan ole omiaan luomaan psykologisesti turvallista valmennustilannetta. Yleensä hyvää tarkoittava valmentaja ei edes huomaa, miten hänen tyylinsä vaikuttaa psykologisten perustarpeiden täyttymiseen. Emme voi edellyttää, että valmentajat oppisivat kantapään kautta parhaat keinot. Heille täytyy antaa konkreettista tukea.
- Joskus olen havainnut väärinkäsityksiä, että kunnollinen, tuloksia tuottava valmennus tehdään kovalla tyylillä, ja muu on päähäntaputtelua ja lässytystä, joka johtaa väistämättä heikompiin suorituksiin. Ensinnäkin, myös psykologisia perustarpeita tukeva tyyli voi olla jämäkkää ja strukturoitua. Toiseksi, tutkimukset ovat osoittaneet, että psykologisia perustarpeita tukeva tyyli on yhteydessä:
- Parempiin suorituksiin
- Vahvempaan sitoutumiseen
- Vähempiin lopetusaikeisiin
- Urheilijan parempaan hyvinvointiin
- Alla on muutamia (toivottavasti havainnollistavia) esimerkkivideoita motivoivasta ja epämotivoivasta ohjeistustyylistä. Monesti epämotivoiva ohjeistustyyli vaikuttaa päällisin puolin motivoivalta, vaikka todellisuudessa se on psykologisesti kontrolloivaa ja siten pitkällä tähtäimellä pikemminkin heikentää motivaatiota.
Tutkimusryhmämme on tehnyt ja tutkinut vuorovaikutus-koulutuksia liikunnanopettajien ja muiden koulutuksen ja terveyden edistämisen ammattilaisten joukossa, ja saanut kiittävää palautetta (ks. mm. tämä ydintuloksia kokoava posteri).
Se, mitä olemme kuulleet kentältä niin terveyden edistämisen että liikunnan ammattilaisilta: Koulutuksia näistä asioista tarvitaan, ja niitä tulisi tutkia ja kehittää lisää.
Meidän ryhmämme haluaa edistää tätä yhteistyössä käytännön ammattilaisten ja eri alojen asiantuntijoiden kanssa: Laadukkaaseen interventiotutkimukseen kuuluu se, että mukana on monipuolisesti myös kohderyhmän edustajia. Tutkimustieto ei yksin riitä. 🙂
* * * *
Huomio (lisätty 26.1.): Tässä tekstissä käsitellyt huomiot eivät koske minkään tietyn urheilulajin valmennustoimintaa, tiettyjä henkilöitä tai tapauksia, vaan valmennusvuorovaikutusta yleisesti. Tekstissä esitetyt havainnot perustuvat kansainväliseen tutkimustietoon useiden vuosien ajalta.
* * * *
Lähteitä:
- Bartholomew et al. A review of controlling motivational strategies from a self-determination theory perspective: implications for sports coaches. Int Rev of Sports Exerc Psych. 2009.
- Berntsen & Kristiansen. Guidelines for Need-Supportive Coach Development: The Motivation Activation Program in Sports (MAPS). Int Sport Coaching J. 2019.
- Crane J et al. A systematic review of dropout from organized sport among children and youth. Eur Phys Educ Rev. 2015 Feb 1;21(1):114–31.
- Cheon SH et al. Giving and receiving autonomy support in a high-stakes sport context: A field-based experiment during the 2012 London Paralympic Games. Psychol Sport Exerc. 201519:59–69.
- Reynolds et al. Coaching the coach: Intervention effects on need-supportive coaching behavior and athlete motivation and engagement. Psychol Sport Exerc. 2019.
- Standage M et al. Self-determination theory and exercise motivation: Facilitating self-regulatory processes to support and maintain health and well-being. In: Roberts GC et al., editors. Advances in motivation in sport and exercise. 3rd ed. Champaign, U.S.A.: Human Kinetics; 2012. p. 233–70.
Yleisiä lähteitä itsemääräämisteoriasta:
- Deci & Ryan. The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior. Psychol Inq. 2000;11(4):227–68.
- Ryan & Deci. Self-Determination Theory: Basic Psychological Needs in Motivation, Development, and Wellness. Guilford Publications; 2017. 769 p.
