Päätöksentekijä: Älä laske yksittäisten ihmisten rationaalisten päätösten tai vastuullisuuden varaan

Fyysisten kontaktien rajoittaminen on epidemiologien ja terveysviranomaisten mukaan nyt avainasemassa, jotta saisimme suojeltua terveydenhoitojärjestelmää ja vältettyä turhia kuolemia. Akuutissa koronaviruksen kaltaisessa kriisissä valtiovallan tulisikin käyttää selkeää ohjausta.

Suomessa on tehty hyviä päätöksiä isojen tapahtumien rajoittamisesta, koulujen sulkemisesta ja monien muidenkin julkisten palveluiden ja tilojen sulkemisesta.

Silti esimerkiksi kauppakeskuksia ja kauppoja saa pitää auki, baarit ja ravintolat toimivat, ja laskettelu- ja lomakeskuksetkin saivat luvan jäädä auki.

Poliitikot ihmettelevät lehtijutuissa, miksi ihmiset menevät näihin paikkoihin. Mutta moni ihmettelee, miksi poliitikot sallivat paikkojen olla auki.

Pääministeri laskee ihmisten vastuullisuuden varaan: “Vasta jälkikäteen näemme senkin, toimivatko ihmiset riittävästi ohjeiden mukaisesti. Itse haluan ajatella, että suomalaiset ovat vastuullisia ja noudattavat ohjeita ja suosituksia.” Arvostan pääministeriä monella saralla, mutta pelkään pahoin, että tämä luottamus ei perustu tutkimusnäyttöön ihmisten rationaalisuudesta ja kollektiivisesta käyttäytymisestä.

Yhtä huono kuin vastuullisen kuluttajan ideaali ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa, on vastuullisen yksilön ideaali tartuntatautien rajoittamisessa. Miksi? Kokosin alle liudan sosiaalipsykologisia ja psykologisia ilmiöitä, jotka selittävät asiaa. Listaa koostaessani olen myös suomentaen soveltanut koronavirustilanteeseen ajatuksia toisesta, sosiaalipsykologian apulaisprofessori Mads Nordmo Arnestadin blogitekstistä ”Bad Psychology: Why Climate Change Won’t Be Solved by Better Decisions at the Supermarket”, jossa perustellaan, miksi ilmastonmuutokseen pitää vaikuttaa korkeamman tason päätöksillä ja ohjauksella sen sijaan, että luotetaan yksittäisten ihmisten järkeviin valintoihin.

Miksi ei riitä, että hallitus antaa suosituksia ja odottaa, että yksilöt tekevät järkevän päätöksen kotiin jäämisestä?

  1. Tieto ei riitä käyttäytymisen muutokseen. Jos julkishallinnon antamat suositukset tehokkaasti ohjaisivat ihmisten käyttäytymistä, meillä olisi vain vähän vähäisestä liikunnasta johtuvia sairauksia tai ravitsemusongelmia.
  2. Vetoavat viestit tavoittavat kansan epätasaisesti. Vaikka osa kansalaisista seuraa tiiviisti sanomalehtien kokoamia koronavirusvinkkejä, Ylen ohjelmia ja viranomaisten sekä ministeröiden tiedotusta suoraankin – ja noudattavatkin ohjeita, osa viis veisaa. Lisäksi epidemian rajoittamisen logiikkaa voi olla myös hankala ymmärtää kollektiivisena yrityksenä eikä vain oman yksittäisen riskin välttämisenä. Väärinymmärryksiäkin tulee helposti, puhumattakaan epäselvän viestin moninaisista tulkinnoista.
    Uuden ilmiön edessä kestää aikaa, ennen kuin viestinnän ammattilaiset pystyvät puskemaan ulos taiten suunniteltuja, helposti ymmärrettäviä valistusviestejä ja levittämään niitä niin, että ne saavuttavat kaikki.
  3. Optimistiset harhat. Tutkimus on osoittanut, että ns. normaaliin psykologiaan kuuluu liuta itseä palvelevia, ”oman edun” harhoja: Kuuluisin näistä on varmasti se, että valtaosa autoilijoista pitää itseään keskimääräistä parempana kuskina. Samalla ihmiset voivat olettaa, että he osaavat välttää vaaroja tai toimia paremmin kuin muut. Ylioptimistiset harhat palvelevat normaalia toimintakykyä, mutta vaaratilanteessa osoittautuvat epätarkoituksenmukaisiksi.
  4. Vastuun hajaantuminen & yhteismaan dilemma. Ongelman ratkaisun vastuu hajaantuu useiden ihmisten välille. Mitä enemmän ihmisiä on mukana, kunkin yksilön suhteellinen vastuun kokemus vähenee. Suomalaisten aikuisten kesken koronaviruksen leviämisen riskin vähentämistoimien 100% vastuu jakautuu noin 3.5 miljoonan ihmisen kesken, kun taas jokainen yksilö on 100%:sti vastuussa omien tarpeidensa ja halujensa toteuttamisesta. Monen kohdalla vaakakupissa painaa enemmän jälkimmäisten täyttäminen kuin yhteisen hyvän eteen toimiminen – varsinkin kun oman toiminnan painoarvo voi tuntua niin vähäiseltä isossa kokonaisuudessa. Seurauksena on ns. yhteismaan dilemma ja tragedia – jokainen yksilö toimii oman intressin mukaan yhteisön intressin sijaan – ja loppujen lopuksi kaikki kärsivät.
  5. Mittakaavan huomiotta jättäminen. Ihmiset havaitsevat ongelmia eri tavalla, eivätkä osaa tajuta ongelman vakavuutta.
  6. Empatialoukku. Kun ihmisiä pyydetään lahjoittamaan rahaa esimerkiksi nälänhädän lievittämiseen, he ovat vähemmän halukkaita antamaan rahaa, mitä enemmän kärsiviä lapsia on. Eli paradoksaalisesti: Mitä isompi ongelman mittakaava on, sitä vähemmän motivoituneita olemme auttamaan.
    Our intuitive-empathic hardware is perfectly designed to elicit heroic efforts to save cute individuals who are similar to us. It is much less adapted to solving global, slow-moving, impersonal and abstract problems, such as climate change. The death of a polar bear is a tragedy—the melting of millions of tons of ice is just a statistic.” (lähde)
    Toisaalta: akuutissa ja nopeasti eskaloituvassa kriisissä empatiaprosessit voivat toimia hieman eri tavalla kuin hitaasti etenevässä ilmastonmuutoksessa.
  7. Sosiaalinen hyväksyttävyys ja eri viiteryhmien eri normit. Me ihmiset haluamme mukautua normeihin ja trendeihin. Eri viiteryhmissä suhtautuminen esimerkiksi koronavirukseen ja ”hyväksyttäviin tapoihin suhtautua” on hyvin erilainen. Harva nuori haluaa olla kaveriporukassaan ainoa, joka yskii oikeaoppisesti hihaan, jos suojaavat, varovaiset käyttäytymismallit on tuomittu epäcooleiksi.
  8. Moraalinen valtuutus. Kun koemme moraalisen hyvänolon tunteen tehtyään hyvän teon, me tunnemme olomme paremmaksi ja sitten seuraavaksi teemme vähemmän hyviä tekoja. Terveyspsykologogiassa näitä kutsutaan myös kompensoiviksi terveyskäyttäytymisiksi: ”Kun kävin aamulla kuntosalilla, niin tänään voin hyvin ottaa pussillisen irtokarkkeja.” Tai: ”Annoin niin ison summan nälkäpäiväkeräykseen, että voin nyt hyvin jättää parkkimaksun maksamatta.” Koronatapauksessa: ”Olen nyt ollut niin monta päivää kotona eristyksissä, että voin hyvin lähteä istumaan ravintolaan hetkeksi.”
  9. “Jos se on sallittua, se on turvallista” -päätelmä. Tämä ei ole psykologian piirissä tutkittu harha, mutta eräs mahdollinen päättelyketju, jota juuri tässä koronakriisissä voi esiintyä – varsinkin sellaisissa maissa, joissa kansalaiset ovat tottuneet valtion vahvaan sääntelyyn ja ohjaukseen (kuten Suomessa). Tutkijaystäväni Venla Bernelius toteaa: “Vaikka viranomaiset kokevat, että heidän pääviestinsä on se, että nyt pitää rajoittaa kontakteja ja ottaa itse vastuuta, monen yksilön tulkinta on kuitenkin se, että hänelle on annettu selkeästi lupa lähteä baariin, hiihtokeskukseen tai muuhun kansankokoukseen, koska sellaisia on annettu järjestää.”

On hurjan (kurjan!) paljon näyttöä ihmisten valintojen epärationaalisuudesta, tiedollisista vääristymistä ja kyvyttömyydestä käsitellä tietoa tehokkaasti. Toki vääristymistä pystyy tulemaan tietoiseksi ja ohittamaan ne, mutta se vaatii tietoa, taitoa ja yritystä. Meillä monella on rajallinen energia käytettävissä harkintaan, ja moni toimii autopilotilla, Arnestad muistuttaa.

Kuten ilmastonmuutoksessa, myös koronaviruksen yhteiskunnallisessa hillitsemisessä on kolme tahoa: Poliitikot, yritykset ja kansalaiset. Poliitikot säätävät lakeja, jotka vaikuttavat yritysten toimintaan. Yritysten täytyy noudattaa näitä – toki he voivat tehdä halutessaan ja pystyessään enemmänkin. Yritysten päätöksiin toki vaikuttaa kuluttajien vaatimukset – esimerkiksi ison ketjun näyttävä kuntosalien sulkeminen voi tuoda hyvää mainetta vastuullisena toimijana alalla, asiakkaiden terveyden suojelijana. Baarien aukipitäminen toisaalta voi myös olla vastausta ”koronahömpötykseen” kyllästyneiden kuluttajien kysyntään (ks. kohta 6 & loppusanat).

Sosiaalipsykologi Arnestadin sanat käyvät yhtä hyvin koronakriisiin kuin ilmastonmuutokseenkin: “But holding the individual consumer responsible is a dangerous fallacy. The climate crisis will never be avoided by the voluntary efforts of five billion powerless, selfish, uninformed and self-centred individuals, who keep fanciful climate karma scorecards and who are not cognitively adapted to the sort of problem-solving required.”

Jos poliitikot haluavat noudattaa terveysviranomaisten linjauksia, heidän tulee tehdä korkeamman rakenteellisen tason päätöksiä, jotka rajaavat ihmisten välisiä fyysisiä kontakteja niin selkeästi ja tehokkaasti kuin vain mahdollista. Yksittäisten ihmisten suostutteluun ja vapaaehtoiseen toimintaan ei kannata nyt nojata.

Jopa yksilön vapauden ideaalin kehdossa, Yhdysvalloissa, on muitta mutkitta määrätty sulkemaan ravintolat ja baarit useassa osavaltiossa.

Määräykset ja rajoitukset tulee perustella kansalaisille

Kun rajoituksiin siirrytään ja ihmisten liikkumisvapautta rajoitetaan, on toki tärkeää samanaikaisesti informoida ja perustella näitä päätöksiä. Psykologian asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että voimallisimmin ihmisten käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa siten, että säädetään laki ja aletaan sanktioida sen rikkomuksia JA samalla informoidaan ja perustellaan ihmisten määräysten noudattamisen motivaation kasvattamiseksi. Yhtä aikaa siis vaikutetaan sekä ympäristön tuottamiin pakotteisiin että ihmisen asenteiden muutokseen. Näin meneteltiin esimerkiksi turvavöiden käytön yleistymisessä. Ei ihmisillä aina tarvitse ENSIN olla motivaatiota, myös ympäristön ja ohjauksen muutoksilla – yhdistettynä valistukseen – voi yhtäaikaisesti luoda motivaation ja toiminnan.

Epidemian kasvaessa eksponentiaalisesti elämme jo nyt menneisyydessä – nyt tehtävät rajoitukset vaikuttavat vasta 2-3 viikon päästä. Epidemia pitkittyy, mitä kauemmin rajoituksia lykätään. Koko kansan ymmärryksen saavuttaminen ja vapaaehtoinen toiminta voi yksinkertaisesti viedä liian kauan aikaa.

Ei tarvitse ajatella, että valintana on joko autoritäärinen määräily tai ihmisten vapaaehtoisuuteen luottaminen. Hyvin perustellut, yksiselitteiset määräykset ja rajoitukset akuutissa yhdistettynä tehokkaaseen, selkeään perustelevaan viestintään akuutissa kriisissä voivat hyvin olla osa länsimaista liberaalia demokratiaa, myös Suomea.

* * * * * * * *

Tilanne on kuitenkin kaikille uusi, ja on vaikea valita paras toimenpidekokonaisuus tilanteessa, jossa kaikki hoputtavat ratkaisuja. Tsemppiä kaikille, jotka joutuvat punnitsemaan konkreettisia ratkaisuja tässä erittäin kompleksisessa ja nopeasti eskaloituvassa ongelmassa.

***********
Lisäys 21.3.20 klo 19.15:
– Demos Helsingin Lari Hokkanen muistutti hyvästä täsmennyksestä: Kriisiaikana, kun pitää saada *heti* tulosta aikaiseksi, on turha miettiä hienovaraisia tapoja muuttaa käyttäytymistä. Vaikka tässä esitellyt periaatteet sinänsä pätevät myös normaalisti, silloin on pelivaraa enemmän pohtia ei-pakkokeinoja. Näihin käyttäytymistieteillä on myös paljon nykyistä enemmän annettavaa.
– Listaan voisin lisätä vielä psykologisen reaktanssin, eli mutta se pätee kaikkiin vaikuttamisyrityksiin. Kirjoitan tästä joskus myöhemmin oman blogauksensa!

* * * * * * * *

Loppusanat: En ole taloustieteilijä, mutta myös pienyritykset ovat hankalien päätösten edessä, jossa he tavallaan myös kohtaavat yhteismaan dilemman:

”Liikunta-alan yrittäjät peräänkuuluttavat selkeämpää viestiä valtiojohdolta.

– Pelkkä suositus sulkemisesta asettaa yrittäjät moraalia kyseenalaistavaan asemaan. Tässä kamppaillaan oman talouden ja tietyllä tavalla koko elämän puolesta ja yritetään selvitä, Äikäs sanoo.

Hänen mukaansa pk-yrittäjä on aivan erilaisessa asemassa kuin ovensa jo viikko sitten sulkenut markkinajohtaja Elixia.

– Siellä on ihan mieletön pääoma taustalla, ja he selviävät tästä kyllä, mutta pk-yrityksille on annettu paljon vastuuta. Jos sulkemisesta tulee määräys, olemme kaikki samalla viivalla. Nyt viesti jää liian väljäksi.” (Ilta-Sanomat 20.3.20)

8 Comments

  1. Hyvä kirjoitus, mutta toivottavasti hallitus ei ole ajatellut, että tekee suosituksia ja niitä noudatetaan 100%. Ainakaan asiantuntijoiden tuottama tieto päätösten tueksi ei tällaista oleta – esimerkiksi THL:n kontaktimallinnuksessa social distancing tarkoittaa sitä, että kontaktit vähenevät 20%. https://thl.fi/documents/533963/1449651/Ennusteita_hidastamistoimien_vaikutuksesta_2020_03_18.pdf/b5f1ec87-565a-59f6-0f5b-6090390c9bc8?t=1584516033014
    Hallitus ja presidentti joutuvat tietysti torumaan eivätkä voi sanoa, että kyllä tässä on ihan suunniteltu, että kaikki eivät kotiin jää, joten varmasti ei voida tietää mitä kulisseissa on puhuttu, mutta toivotaan kuitenkin, että tässä on nyt hallitukselle tuotetut asiantuntijatiedot sisäistetty.

    1. Jep, harvojen suositusten tai muiden interventioiden noudattamisen yleensä odotetaan olevan 100 % – ei ainakaan missään niistä monista interventiotutkimuksista, joissa itse olen ollut mukana. Mutta: Riippumatta todellisista vaikutuksista epidemiaan itseensä, havaitulla vapaamatkustajuudella (baarissa juhlijat) tai päätöksentekon “epätasapuolisuudella” (julkiset tilat kiinni mutta laskettelupaikat ja karaokebaarit saavat jäädä auki) voi demoralisoivaa efektiä siihen osaan kansasta, joka tekee rajoituksia omaan mukavuuteensa mm. kotikoulua pitämällä ja eristäytymällä. THL ennustaa tämän ajan kestävän kuukausia, ja myös kansalaisten havainnoilla ja käsityksillä on merkitystä sen onnistumiseen.

  2. Kiitän ja tunnistan nuo ajattelumallit ja ohjeiden sisäistämisen kuopat myös itsessä. Terveydenhuollon toimijana juuri tämä tilanne on itselle aika selkeä, mutta muissa rajoitussuosituksissa
    harhaudun ajattelemaan ne vain toisia koskeviksi. Joten en luottaisi liikaa ihmisten kykyyn tehdä suosituksen mukaisia päätöksiä.

  3. Hyvä kirjoitus!
    Liiian löysän sulun lopputulema voi olla, että talous pysähtyy ja ihmisten elämä häiriintyy ilman, että leviämistä saadaan pysäytettyä. Tätä kirjottaessa tosi monet ovat matkalla lappiin afterskihin, baareilemassa, päästävät lapsensa leikkimään kavereidensa kanssa, jonottavat kauppakeskusten avajaisiin jne.
    Tämä tekee tyhjäksi niiden ponnistelut, jotka ovat ottaneet paljon tiukemman linjan karanteeniin. Tästäkin syystä valtion tulisi tarkasti määrätä mitä tehdään ja mitä ei.

  4. Kiitos asiallisesta tutkimusnäytön kertomisesta kansan kielellä. Toivottavasti päättäjät tekevät rohkeasti selkeitä rajoittavia päätöksiä. Suositukset ja moralisointi ei auta.

  5. Keskeinen päätöksentekijöiden dilemma on se, että vaikka he tietävät miten pitäisi toimia, ei ole lainsäädäntövaltaa toteuttaa kaikkia asioita nopeasti.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>