Jäävätkö käyttäytymistieteet lääketieteen alle myös pandemiassa?


Suomen tiedeakatemioiden puheenjohtaja (HS 24.9.) totesi pandemian kukistuvan vain tutkimustiedolla. Olen tismalleen samaa mieltä! On syytä kuitenkin huomauttaa vakavasta epätasapainosta tutkimusalojen välillä: Kesän lopussa oli meneillään pandemiaan liittyviä rekisteröityjä lääketutkimuksia lähes tuhat, kun taas rekisteröityjä käyttäytymis-, ympäristö-, yhteisö- tai systeemisiä interventiotutkimuksia vain piskuiset kuusi. Jälkimmäisen kaltaiset tutkimukset auttaisivat ymmärtämään, millä keinoin saada ihmiset paremmin toimimaan suositusten mukaisesti silloin, kun yhteiskunnan laajat sulut eivät ole mahdollisia – esimerkiksi etäisyyden pitämisen, käsien puhdistamisen ja kasvomaskien käytön osalta. 

Tämä epäsuhta ei koske vain koronakriisiä: Esimerkiksi ei-tarttuvien tautien kuten syövän osalta käyttäytyminen vaikuttaa yli 40%:iin tapauksista, mutta käyttäytymiseen liittyvän ennaltaehkäisyn keinojen tutkimus saa alle 5% tutkimusrahoituksesta Iso-Britannian syöpätutkimusinstituutin mukaan. Johtava lääketieteen lehti Lancet peräänkuulutti jo v. 2018 pääkirjoituksessaan ”biolääketieteellisen kuplan puhkaisemista” ja preventiiviseen tutkimukseen aiempaa suurempaa panostamista. On siis yleistä, ettei käyttäytymis-, ympäristö-, sosiaalisen ja systeemien tutkimuksen hyötyä terveysongelmien ratkaisemisessa tunnisteta.  

Lääke- ja rokotetutkimukset ovat kullanarvoisia, mutta käyttäytymistieteellisen preventiotutkimuksen piskuista siivua voisi edes hieman kasvattaa.

Tehokkaimmat vaikuttamisen keinot suunnitellaan huomioimaan järjestelmän eri toimijat niin yksilö-, yhteisö- kuin väestötasolla, yksittäiset temput eivät yksinään kanna pitkälle. Suomen harvat aiheeseen perehtyneet käyttäytymistieteilijät haluavat suoltaa ideoita tehokkaista vaikuttamiskeinoista, mutta ilman konkreettisia rahallisia panostuksia tämän alan koulutukseen tai tutkimukseen se on haastavaa. 

On tehtävä ero havainnoivan ja interventio-tutkimuksen välillä: Kyllä useat käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteelliset hankkeet ovat Suomessakin saaneet rahoitusta koronapandemian vaikutusten tutkimiseen, ja osa jopa sen aiheuttamiin haittavaikutuksiin kohdistuvaan interventiotutkimukseen. Mutta tietääkseni ei preventiiviseen tutkimukseen ainakaan – toistaiseksi. (Omakin kontribuutio on jäänyt tällaisten tutkimuskatsausten tasolle valitettavasti.)

Olisin iloissani, jos kuulisin Suomessa olevan meneillään olevista interventiotutkimuksista siitä, millaisin keinoin tehokkaimmin viestitään tai tutkien kehitetään tai vertaillaan keinoja vaikuttaa suositusten noudattamiseen!

WHO on korostanut käyttäytymisen ymmärtämisen hyötyä pandemian torjunnassa: Heidän kehittämällään työkalulla voi tunnistaa motiiveja, esteitä, väärinymmärryksiä ja useita muita (sosiaali)psykologisia tekijöitä, joita voi hyödyntää viestinnän kohdentamisessa.

Uusi BESSI-yhteistyö (Behavioural, Environmental, Social and Systems Interventions (for pandemic preparedness)) tulee järjestämään kiinnostavia tapahtumia ja evidenssikoonteja aiheen tiimoilta: “Suppression of epidemics cannot rely solely on the hope of effective vaccines and/or medical treatment: we need a “Plan B” of effective behavioural, environmental, social and systems interventions (BESSI) to reduce transmission.

Tutustu lisää täältä!
https://www.bessi-collab.net/about-us

,

Leave a Reply

Your email address will not be published.