Suomi on ollut kärkimaita koronan torjunnassa. Määrätietoisesti on pystytty pitämään paitsi infektiomäärät ja kuolemat vähäisinä, myös epidemian hallintakeinojen sosiaaliset vaikutukset suhteellisen pieninä. Mutta mitä nyt tapahtuu? Sairaanhoitopiireistä kuuluu hätähuutoja: Sairaalat pullistelevat koronapotilaita ja muiden sairauksien hoitoa joudutaan lykkäämään. Tuoreessa ECDC:n kartassa Suomi hohkaa punaisena lähes ainoana läntisen Euroopan maana.
Alun perin hallitus aikoi keventää rajoituksia vasta kun ”kun 80–90 prosenttia vähintään 12-vuotiaista on rokotettu kahteen kertaan”, mutta purkikin niitä nopeammin, mistä nyt ollaan huolissaan paitsi Suomessa, myös Euroopan tartuntatautivirastossa.
Mitä voitaisiin nyt tehdä? Joitain ideoita.
1.Infotaan kansaa selkeästi, että korona ei ohi ja varotoimia edelleen tarvitaan: Nyansoitu näkökulma
Poliitikot halusivat valaa toiveikkuutta kansaan, ja mahdollisesti myös edistää rokottautumista lupaamalla rokotteen tuoma vapaus: ”Kun olet rokotettu, sinä voit taas elää, käydä kahvilassa, jättää maskin kotiin”. Varotoimia poistettiin.
Mutta: Rokotetut voivat myös saada tartunnan ja osaltaan levittää koronavirusta. Ei ole mitään käyttäytymistietoon perustuvaa syytä olettaa, että ihmisten rokoteinto hiipuisi, jos heille kerrotaan rehellisesti, että suoja ei ole sataprosenttinen ja silti se on välttämätön epidemiasta ulospääsyyn, ja että muita keinoja kannattaa yhä käyttää kattavuuden nousua odottaessa.
Kun yhteiskuntaa nyt huoletta avataan ja suosituksia poistetaan, se vähentää rokoteintoa paljon enemmän, koska se antaa viestin, että vaara on jo ohi.
Rokotetut eivät myöskään olisi pettyneet, että heidän rokottautumistaan ei välittömästi palkita täydellä vapaudella. Asian voi selittää – ohjeiden perusteleminen on yksi toimivan koronaviestinnän kulmakivistä.
Valtaosalla ihmisistä on kapasiteettia selitettäessä ymmärtää koronatorjunnan ns. reikäjuustomalli eli sen, että epidemian hillitsemiseen tarvitaan monia toisiaan täydentäviä keinoja.
Valtaosassa Keski-Euroopan maita on rokotteiden lisäksi ollut ja vieläkin on käytössä laaja kirjo keinoja rokotteiden tuomaa suojaa täydentämässä – aivan kuin ECDC ja WHO suosittavat. Italiassa maskeja käytetään edelleen sisätiloissa. Saksan ja Ranskan pikkukoululaisetkin ovat käyttäneet pitkään maskeja pitääkseen epidemian hallinnassa.
Norjassa koululaiset ovat testanneet itse itseänsä luokissa, ja Tanskassa massiivisen koronatestausjärjestelmän ansiosta pääsee helposti testeihin mm. kouluissa ja kadunkulmissa. Testimahdollisuuden avulla ihmiset pysyvät kartalla siitä, onko heillä koronainfektio (myös rokotettuna!), ja voivatko he siis liikkua vapaasti vaikka katsomaan mummoa hoitokotiin vai kannattaako hetkeksi eristäytyä sairastamaan (oireetonkin) infektio kotiin, jotta eivät pahenna tilannetta.
Tanskan mallin kehittäjä onkin korostanut, että kansalaiset ovat fiksuja ja hallinnon tulisi luottaa kansalaisiin. Epätoivo ja pelokkuus yksinään ovat huonoja, mutta sokean sinisilmäisen itsevarmuuden ruokkiminen ei myöskään toimi. Tanskan hallinnossa pyrittiinkin tasapainottelemaan näillä, luomalla ”optimistisen ahdistuksen tunnelmaa”: Kansalaisille tulisi lujittaa käsitystä, että tulemme kyllä saamaan tämän taudin hallintaan, mutta että siihen tarvitaan jokaisen valppautta ja varovaisuutta.
2.Valppauden ylläpito vs. pyyhkeen heittäminen kehään?
Tulevaisuuden visio siitä, että kaikki tulevat saamaan covidin ennen pitkää (”jokainen suomalainen – nyt tai viiden vuoden päästä”) voi pahimmillaan luoda tappiomielialaa tai ”hällä väliä”-tunnelmaa, ja johtaa liian monia ihmisiä luopumaan varotoimista kerralla niin, että epidemia leviää väestössä nopeasti ja läpäisyinfektiot lisääntyvät kuormittaen terveydenhuollon kantokykyä. Varokeinoja kuitenkin edelleen tarvitaan tällä rokotekattavuudella.
Tulevaisuuden vision nyansoiminen sillä toiveikkuudella, että on mahdollista, että viiden vuoden sisällä meillä on jo parempia rokotteita, toimivampia lääkkeitä hoitaa covidia, opimme ennaltaehkäisemään longcovid infektiovaiheessa, voisi ehkäistä hällä väliä -tunnelmaa. Vielä ei kannata luovuttaa, eikä ainakaan juuri tällä hetkellä, kun sairaanhoidon kapasiteetti on ylikuormittumassa koronapotilaista.
Konsensusta ei ole siitä, kuinka vakava ja pitkäaikainen ja miten hyvin hoidettavissa longcovid on aikuisilla ja lapsilla, mutta on konsensus, että siitä ei vielä tiedetä tarpeeksi, jotta voitaisiin sanoa mitään. Ikäviä uutisia tihkuu mm. Iso-Britanniasta, jossa longcovid-potilaat alkavat rasittaa terveydenhuoltoa ja Israelista, jossa lasten longcovid mietityttää. Tämäkin on yksi hyvä syy ponnekkaasti torjua koronan leviämistä vielä tässä vaiheessa, kunnes toivottavasti pian saamme varmuuden siitä, että longcovid ei ole niin vaarallinen tai pitkäkestoinen niin suurelle osuudelle kuin nyt osa tutkijoista pelkää.
Syksyn alussa HS linjasi: ”jokaisen pitää itse päättää, että nyt on turvallista elää enemmän. Korona loppuu siinä vaiheessa, kun kukin meistä itse päättää lakata pelkäämästä”. Emme koskaan tule tietämään, kuinka monta tartuntaketjua on jatkunut tai yltynyt sen vuoksi, että rokotteen 100%-tehoon uskova rokotettu on löysästi eläessään levittänyt eteenpäin oireetonta koronaa, peläten vähemmän. Kuinkahan paljon tällaiset hyvää tarkoittavat tsemppaukset ovat nurinkurisesti johtaneet siihen, että rokotetutkin ovat osaltaan pahentaneet epidemiaa?
Olisiko Suomessakin ”optimistinen ahdistus”, tai toiveikas varovaisuus on paras väestön mentaliteetti kriisin loppuvaiheen hallintaan, jotta mopo ei lähde käsistä?
Meidän pitäisi korjata joidenkin kansalaisten mustavalkoisia virhekäsityksiä, että rokotetun ei tarvitse enää varoa, koska “rokotus tarjoaa täyden suojan”. (Tämä mustavalkokäsitys liittyy myös yksilökeskeiseen harhaan epidemiasuojautumisessa.)
Kanta-Hämeen keskussairaalan työntekijä (kahdesta rokoteannoksesta huolimatta) levitti koronaa tietämättään osastolla, ja se johti 17 ihmisen kuolemaan. “Kaksi rokoteannosta saatuasi olet itse erinomaisessa suojassa vakavalta taudilta, mutta huonolla tuurilla voit välittää virusta eteenpäin”, sanoo em. jutussa Hanna Nohynek. Kuinka moni meistä rokotetuista pitää tätä mielessään tavatessaan ihmisiä?
Aika näyttää, oliko WHO väärässä varoittaessaan maita liian pikaisista covid-avaamisista ja että olisi ”epidemiologista tyhmyyttä” antaa ihmisten saada covid-19-tartunta pikemmin kuin myöhemmin.
Epidemian hallinta on taloudellisesti perusteltua ja yleisesti kannatettujen arvojen mukaista.
(Teksti jatkuu kuvan alla.)
Kuva: Rapsu valppaana.
3.Auttamismotiiviin vetoaminen: ”Rokotteen ottaminen on helppo keino auttaa.”
Sekä muita riskiryhmässä olevia että terveydenhuoltojärjestelmää.
Lähes miljoona suomalaista aikuista on ilman koronarokotetta. Syitä on moninaisia. Joukossa on niitä, joiden on hankala varata aika rokotteen ottamiseen tai siellä käymiseen, tai kokemus siitä, että elämässä on suurempiakin ongelmia kuin koronariski (tätä on monen keskiluokkaisen vaikea ymmärtää). Tähän joukkoon kuuluu todennäköisesti ihmisiä, jotka eivät ole juurikaan huolissaan muistakaan terveysriskeistä, eivätkä välitä turvavöistä tai pyöräilykypärästä. Näihin todennäköisesti ei vetoa viesti ”ota rokote vähentääksesi omaa riskiä”. Yksi tehokas viesti pandemian aikana on ollut muiden auttamiseen vetoaminen. Tätä kannattaisi kokeilla rokotteessakin, yksilöllisen riskin sijasta.
Toisaalta – monet ihmiset eivät seuraa mediaa, vaan näkevät ihmisten elävän normaalisti, huomaavat laajan maskisuosituksen poistuvan, ja toteavat, että ”aha, korona on ohi”.
Onneksi koronapassikäytännöt tulevat antamaan lisäkannustinta hakea rokote.
Kyse ei ole vain motivaatiosta, vaan tärkeää on yksinkertaisesti rokotteen helppo saatavuus.
Mutta parhaiten varmasti ECDC:n tuore raportti rokotekattavuuden nostosta sekä THL:n vastaava tarjoaa tuoreimman ymmärryksen tästä aiheesta. Uusi Seelanti on myös käyttänyt mielikuvituksellisia, positiivisen kautta lähteviä rokotetempauksia ja saanut rokotekattavuuden käsittämättömällä vauhdilla ylös. Siellä ei lähdetty syyllistämisstrategialla tai oman riskin vähentämiseen vedoten, vaan pääministeri Ardern pyysi suojaamaan lapsia: ”Jos et halua ottaa rokotetta itsesi vuoksi, tee se lastemme vuoksi.” (”There’s a whole group of children that cannot be vaccinated right now. They’re not eligible and yet we are increasingly seeing Covid-19 reach our children. Now unless every adult who’s eligible to be vaccinated is, they risk passing it on to a child. So if you don’t feel like doing it for yourself, do it for our kids.”)
Sosiaalipsykologiset tutkimukset osoittavatkin, että ihmiset mieluummin myöntyvät normivetoomuksiin, kun niissä myös muistutetaan yhteisestä tärkeästä tavoitteesta. Rokotteen hakemisen kehystäminen “meidän kaikkien yhteiseksi ponnisteluksi” (mitä se todella onkin!) voi lisätä motivaatiota ja vähentää painostuksen tunnetta (painostuksen tunne voi vähentää kiinnostusta toimia pyyntöjen mukaisesti).
4.Kevyet keinot ehkäistä epidemian leviämistä laajemmin käyttöön – kansalla kyllä valmiutta tähän
Valitettavasti ei ole tiedossani mitään kansainvälistä rekisteriä, josta tämä varmistaa, mutta vaikutelmani on, että Suomi on tällä hetkellä suhteellisen alhaisen rokotekattavuuden tilanteessa vähentänyt ja vähentämässä koronan suojatoimia pikaisemmassa aikataulussa kuin suuri osa läntisen Euroopan maista, Englanti poislukien. Monissa maissa näillä helpoilla keinoilla on pidetty epidemiaa hallinnassa ja sairaanhoitoa kuormittumatta monissa maissa. Suhteellisen kevyitä, helppoja keinoja ovat esimerkiksi maskien ja FFP2-suojainten käyttö (esim. Saksa), ilmanpuhdistuksen tehostaminen ja tuulettamisen hyödyistä informoiminen, matalan kynnyksen testien käyttö.
Maskien käyttö kouluissa osoitettiin tehokkaaksi amerikkalaisdatassa:
”Niissä kunnissa (counties) joissa otettiin käyttöön lähiopetus tai hybridiopetus ILMAN maskeja, kuolemien määrä alkoi nopeasti lisääntyä 3-5 viikkoa koulujen avaamisen jälkeen.- – –Tulos myös viittasi siihen, että kun koulut eivät edellytä henkilökunnalta maskinkäyttöä, koronatapausten määrän kasvuvauhti kiihtyy kahden viikon viiveellä”.
Mutta missä määrin amerikkalaistulokset ovat yleistettävissä tilanteeseen, jossa Suomessa oletettavasti valtaosa kouluhenkilöstöstä (ja vanhemmista lapsistakin) on rokotettu? Ja toisaalta huomioiden koronavarianttina oleva delta, joka on herkemmin leviävä? Tärkein johtopäätös kuitenkin pitänee: maskit ovat omiaan estämään tartuntoja kouluolosuhteissa. Kouluissa on suuri joukko rokottamattomia lapsia.
HUS-alueen ohjeen mukaan jopa 1.luokkalaisista lähtien ” Koulun tai yleisen epidemiatilanteen merkittävästi vaikeutuessa voidaan kuitenkin ottaa käyttöön kunnan päätöksellä”, ja ”Kasvomaskit voidaan ottaa käyttöön myös kerhotoiminnassa”, ja päätös voidaan tehdä myös koulukohtaisesti.
”Kaikkien osapuolten yhteinen tahtotila on turvata lasten lähiopetus – – maskeja voidaan käyttää niissä kouluissa tai niillä alueilla, joissa se katsotaan lasten kannalta välttämättömäksi ja oikeasuhtaiseksi toimenpiteeksi”, sanoo toimialajohtaja Jari Petäjä HUSin Lasten ja nuorten sairauksien tulosyksiköstä.
Uusimpien tutkimusten mukaan noin puolet lapsista sairastaa koronan oireettomana. Maskit on siksikin järkevä varokeino estää uusia tartuntaryppäitä, kun lapsia ei enää kevyin perustein testata.
Belgialaistutkimuksessa lapsiin korona tarttui yhtä lailla kuin opettajiin ja vanhempiin, ja suurin osa tartunnoista lähti kouluista. THL:n mukaan kouluissa tauti ei leviä, ja toivon THL:n olevan oikeassa, vaikka pelkään, että nämä kansainvälisesti havaitut ilmiöt tulevat toistumaan Suomessa.
Tartunnanjäljityksestä kirjoittaa Pekka Nuorti Lääkärilehdessä: ”Kun koronarajoituksia on purettu, deltamuunnos on edennyt laajasta rokotuskattavuudesta huolimatta ja ylittänyt tartunnanjäljityksen kapasiteetin monissa maissa. Meillä epidemia vaikutti jo tasaantuneen, mutta tartuntojen ilmaantuvuus rokottamattomien joukossa on jälleen kasvussa.”
Monille kansalaisille on muodostunut mielikuva, että koronaa ei enää torjuta – näinhän ei ole. Esimerkiksi kun THL päivitti maskisuositusta, uutisoinnissa olisi kannattanut painottaa sitä, että maskiohjeistus alueellistuu, ja tulee työpaikkakohtaiseksi – nyt kansalle jäi vain mieleen väärää mielikuvaa antava ”laaja maskisuositus poistuu”. Suuri osa sairaanhoitopiireistä pitää edelleen voimassa maskisuositusta. On fiksua hillitä epidemiaa paikallisesti, mutta kansalaisille pitäisi olla selvää, mistä tarkistaa itseä koskeva suositus.
(Teksti jatkuu kuvan alla.)
Lopuksi
Jaksavatko sitten ihmiset koronan torjuntaa, vai ovatko he lopen väsyneitä? Suomesta on väestöä edustavaa dataa sekä toukokuulta (CitizenShield-hankkeen aineisto n=2000) että syyskuulta (Valtioneuvoston Kansalaispulssi-kysely n=1000), joissa valtaosa vastaajista piti tarpeellisena suojata itseään ja muita koronavirukselta myös kahden rokotteen jälkeen mm. sosiaalisen etäisyyden ja maskien avulla. Data indikoi, että kaikki ihmiset eivät suinkaan olleet väsyneitä kaikkiin suojatoimiin. Tältäkin kannalta sääli, että niitä kiirehdittiin poistamaan etuajassa.
Suojatoimissa on paljon harmaan sävyjä, ei ole kysymys ”Rajoitusten poisto vs. rajoitusten käyttö”—dikotomiasta. Koronakeskustelussa on esiintynyt läjä muitakin laiskan ajattelun virheitä, näistä kirjoitamme CitizenShield-hankkeen sivuilla lisää.
Näitä yleisiä virhekäsityksiä voi purkaa selkeällä viestinnällä ja ikävienkin faktojen kertomisella – myös ne harmaan sävyt. ”Trust people with the hard truths”, sanoo Tanskan viestintästrategi Mikael Bang Pedersen.
Tuskin kukaan haluaa palata raskaisiin rajoituksiin ja sulkuihin, ja siksi kannattaisi käyttää helppoja keinoja torjua epidemia. Suomalaiset haluavat pysyä koronatorjunnan kärkimaana. Toivottavasti ei ole liian myöhäistä saada nyt laukkaamaan lähtenyt epidemia kuriin.