Juhlaluento 2022

Aloitin vuonna 2021 Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian professuurissa, minkä kunniaksi pidin juhlaluennon toissaviikolla juhlasalissa ja jo kesällä nauhoitettuna versiona (nähtävissä YouTubessa
https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/nelli-hankonen-motivoimisen-ja-motivoitumisen-sosiaalipsykologiaa).

Ryhmäni on tutkinut useita erilaisia teemoja, mutta juhlaluennon aiheeksi valitsin motivaation ja motivoimisen – sekä toisten että itsensä motivoimisen.

Jos haluat luennon slidet, lähetä minulle sähköpostia, etunimi.sukunimi@tuni.fi!

Kuusi syytä, miksi rokotteiden suojatehosta kerrottava avoimesti

(Huom. teksti on kirjoitettu aiemmin syksyllä)

Tämä ei ole tutkimukseen perustuva vaan näppituntuma: Monella rokotetulla Suomessa tuntuu olevan käsitys, että tupla-annos suojaa kaikelta koronaan liittyvältä. Vaikka rokotus on erittäin hyvä suoja vakavaa tautia kohtaan, varsinkin deltavariantin osalta se ei yhtä hyvin suojaa infektiolta ja oireiselta taudilta (vaikka näiden todennäköisyys on tietysti merkittävästi alempi kuin rokottamattomilla!).

Olen ehdottanut, että väestölle viestittäisiin selkeästi, että tuplarokotus* ei ole 100% tehokas suoja kaikkea koronaa liittyvää vastaan, vaan kuvattaisiin harmaan sävyt avoimesti.

Minulta on kysytty, eikö tällainen lähestymistapa vähentäisi rokottautumisintoa. En usko: Hyvin monessa Euroopan maassa on saatu rokotusluvut korkeiksi, vaikka samalla on suositeltu tai edellytetty suojatoimia kuten maskeja myös rokotetuilta. Kyllä ihmiset ymmärtävät.

Suomalaiset ovat koulutettua ja fiksua porukkaa. Esimerkiksi punkkirokotteen osalta ihmiset ovat ymmärtäneet, että se suojaa puutiaisaivokuumetta vastaan mutta ei borrelioosia vastaan, ja että siksi borrelioosin torjumiseksi edelleen kannattaa riskialueilla liikkuessa käyttää punkeilta suojaavia vaatteita ja tehdä punkkisyyni jälkeenpäin.

Jos viesti on yksinkertaistetun mustavalkoinen, koronarokote suojaa ja “tuo vapautuksen”, niin epäröivä voi alkaa ihmetellä, kun näkee tiedon, että rokotettukin on saattanut joutua sairaalaan. ”Eikö rokotteen pitänyt suojata?”

Miksi yksinkertaistetun kuvan viestimisen sijasta kannattaa kertoa puutteistakin? Tässä tärkeimpiä.

Jos viestinnässä korostetaan rokotuksen yksioikoista tehoa…

  1. …. luottamus voi vähetä.
    Tanskassa ajatellaan: Trust public with the harsh truths. Ihmiset eivät joudu paniikin valtaan, vaikka heille kerrotaan harmaan sävyt. Epämääräisyys voi vähentää luottamusta.

“Authorities that distrust the population also downplay negative or complicated facts. Rather than explaining emerging evidence of, say, waning immunity or new variants, paternalistic authorities resort to vague reassurances. Our research shows that vagueness inhibits vaccine acceptance and decreases trust in authorities (M. B. Petersen et al. Proc. Natl Acad. Sci. USA 118, e2024597118; 2021).

Upholding trust is key: it is the best predictor of vaccine acceptance and an antidote to misinformation. Danish health authorities talked clearly about severe, potentially fatal, side effects when they suspended the use of specific vaccines, even though the side effects are extremely rare. My research and others’ shows that this decision — with explicit descriptions of trade-offs and efficacy — did not harm overall support for vaccination or trust in health authorities (K. M. Sønderskov et al. Dan. Med. J. 68, A03210292; 2021).

https://www.nature.com/articles/d41586-021-02758-2

  1. …rokotetut voivat vähentää varovaisuutta käyttäytymisessään ja levittää koronaa

    Elokuisessa Nature-artikkelissa todetaan, että deltavariantti saattaa leviätä rokotetuissa nopeammin kuin muut variantit.
    Toki on myös tietoa, että rokotettujen tartuttavuus kestää paljon lyhemmän aikaa kuin rokottamattomien.“The bottom line is, this can happen — it can be true that vaccinated people can spread the virus. But we do not yet know what their relative role in overall community spread is”, ja tämä epätietoisuus askarruttaa myös (otan mielelläni vastaan päivitettyä tietoa aiheesta!).

    Tämä yhdistettynä testimahdollisuuksien vähenemiseen Suomessa voi johtaa siihen, että rokotetusta väestöstä välittyy virusta riskiryhmiin. Rokotettuja ei enää kehoteta oireisenakaan testiin, ellei ole varmistettua koronatapausaltistusta. Näin moni jää epätietoisuuteen ja ketjut voivat ”karata”.

Vaikka tartuttavuus vähenee rokotteiden myötä, niin myös CDC sanoo sivuillaan:
“The risk for SARS-CoV-2 infection in fully vaccinated people cannot be completely eliminated as long as there is continued community transmission of the virus. Early data suggest infections in fully vaccinated persons are more commonly observed with the Delta variant than with other SARS-CoV-2 variants. However, data show fully vaccinated persons are less likely than unvaccinated persons to acquire SARS-CoV-2, and infections with the Delta variant in fully vaccinated persons are associated with less severe clinical outcomes.”
“On kuitenkin hyvä muistaa, että rokotus ei aina estä tartuntoja kokonaan”, todetaan myös THL:n kesäkuisessa tiedotteessa.

  1. …rokotetut eivät muista tai tajua suojata rokotettuja riskiryhmäläisiä heitä tavatessaan

    vaikka myös THL edelleen näin suosittelee.
    Kukaan ei halua viedä hoitokotiin isovanhemmille koronatartuntaa.
  2. …rokotusvastainen propaganda pääsee tekemään tulkintoja rokotettujen sairastumisista ja kuolemista koskevista uutisista ja näin edelleen edistää rokotevastaisuutta.

    Jos rokotuksista on maalattu ruusuinen kuva täyden suojan antajana, disinformaatikot pääsevät sahaamaan ihmisten luottamusta, kun löytyy korkean rokotekattavuuden alueiden sairaalaepidemioita. Harmaan sävyistä selkeästi tiedottamalla ihmiset olisivat ”rokotettuja” näitä virheellisiä vaihtoehtoistulkintoja vastaan.
  3. …rokotetut voivat jälkeenpäin pettyä, kun eivät varoneet ja saivatkin pitkäaikaisen koronataudin.

    Valtaosa long covid -tutkimustiedosta on kerätty rokottamattomilta. Läpäisyinfektioistakin on kuitenkin jäänyt pitkäaikaisoireita. Toivottavasti osoittautuu lisääntyvän tutkimustiedon valossa aiheettomaksi epäillä, että rokotetut voisivat kärsiä laajamittaisesti pitkäaikaisesta koronasta.
  4. …jos kolmas annos päätetään antaa kaikille, osaa hämmästyttää, eikö jos se kaksi annosta riittänytkään.

Tuore upea uutinen (toistaiseksi vasta yhdestä tutkimuksesta) kuuluu, että kolmas rokote (Pfizer) suojaa yli 95% teholla oireista koronatartuntaa vastaan verrattuna kahden annoksen saaneisiin. Kuinka hanakasti ihmiset rientävät ottamaan 3:nnen rokoteannoksen, joka Tanskassa on jo päätetty antaa kaikille, jos heille on annettu kuva että kaksi rokotetta antaa kattavan suojan?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Kootusti siis – ymmärrän hyvin, että moniselitteisen viestin antamiseen liittyy paljon ihan hyviä epäilyksiä, mutta nämä eri näkökohdat saavat minut kuitenkin puoltamaan avointa, rehellistä viestintää monimutkaisestakin asiasta.

Rokotteet ovat välttämätön ja paras keino ulos pandemiasta, mutta avoimuus eri rokotussuojan tehosta eri vasteita kohtaan lisäisi luottamusta ja auttaisi osaltaan torjumaan epidemian leviämistä.

(Huom. teksti on kirjoitettu aiemmin syksyllä)

Koronakriisin loppukiri: Mikä on kansan mentaliteetti?

Suomi on ollut kärkimaita koronan torjunnassa. Määrätietoisesti on pystytty pitämään paitsi infektiomäärät ja kuolemat vähäisinä, myös epidemian hallintakeinojen sosiaaliset vaikutukset suhteellisen pieninä. Mutta mitä nyt tapahtuu? Sairaanhoitopiireistä kuuluu hätähuutoja: Sairaalat pullistelevat koronapotilaita ja muiden sairauksien hoitoa joudutaan lykkäämään. Tuoreessa ECDC:n kartassa Suomi hohkaa punaisena lähes ainoana läntisen Euroopan maana.

Alun perin hallitus aikoi keventää rajoituksia vasta kun ”kun 80–90 prosenttia vähintään 12-vuotiaista on rokotettu kahteen kertaan”, mutta purkikin niitä nopeammin, mistä nyt ollaan huolissaan paitsi Suomessa, myös Euroopan tartuntatautivirastossa.

Mitä voitaisiin nyt tehdä? Joitain ideoita.

1.Infotaan kansaa selkeästi, että korona ei ohi ja varotoimia edelleen tarvitaan: Nyansoitu näkökulma

Poliitikot halusivat valaa toiveikkuutta kansaan, ja mahdollisesti myös edistää rokottautumista lupaamalla rokotteen tuoma vapaus: ”Kun olet rokotettu, sinä voit taas elää, käydä kahvilassa, jättää maskin kotiin”. Varotoimia poistettiin.

Mutta: Rokotetut voivat myös saada tartunnan ja osaltaan levittää koronavirusta. Ei ole mitään käyttäytymistietoon perustuvaa syytä olettaa, että ihmisten rokoteinto hiipuisi, jos heille kerrotaan rehellisesti, että suoja ei ole sataprosenttinen ja silti se on välttämätön epidemiasta ulospääsyyn, ja että muita keinoja kannattaa yhä käyttää kattavuuden nousua odottaessa.

Kun yhteiskuntaa nyt huoletta avataan ja suosituksia poistetaan, se vähentää rokoteintoa paljon enemmän, koska se antaa viestin, että vaara on jo ohi.

Rokotetut eivät myöskään olisi pettyneet, että heidän rokottautumistaan ei välittömästi palkita täydellä vapaudella. Asian voi selittää – ohjeiden perusteleminen on yksi toimivan koronaviestinnän kulmakivistä.

Valtaosalla ihmisistä on kapasiteettia selitettäessä ymmärtää koronatorjunnan ns. reikäjuustomalli eli sen, että epidemian hillitsemiseen tarvitaan monia toisiaan täydentäviä keinoja.

Valtaosassa Keski-Euroopan maita on rokotteiden lisäksi ollut ja vieläkin on käytössä laaja kirjo keinoja rokotteiden tuomaa suojaa täydentämässä – aivan kuin ECDC ja WHO suosittavat. Italiassa maskeja käytetään edelleen sisätiloissa. Saksan ja Ranskan pikkukoululaisetkin ovat käyttäneet pitkään maskeja pitääkseen epidemian hallinnassa.

Norjassa koululaiset ovat testanneet itse itseänsä luokissa, ja Tanskassa massiivisen koronatestausjärjestelmän ansiosta pääsee helposti testeihin mm. kouluissa ja kadunkulmissa. Testimahdollisuuden avulla ihmiset pysyvät kartalla siitä, onko heillä koronainfektio (myös rokotettuna!), ja voivatko he siis liikkua vapaasti vaikka katsomaan mummoa hoitokotiin vai kannattaako hetkeksi eristäytyä sairastamaan (oireetonkin) infektio kotiin, jotta eivät pahenna tilannetta.

Tanskan mallin kehittäjä onkin korostanut, että kansalaiset ovat fiksuja ja hallinnon tulisi luottaa kansalaisiin. Epätoivo ja pelokkuus yksinään ovat huonoja, mutta sokean sinisilmäisen itsevarmuuden ruokkiminen ei myöskään toimi. Tanskan hallinnossa pyrittiinkin tasapainottelemaan näillä, luomalla ”optimistisen ahdistuksen tunnelmaa”: Kansalaisille tulisi lujittaa käsitystä, että tulemme kyllä saamaan tämän taudin hallintaan, mutta että siihen tarvitaan jokaisen valppautta ja varovaisuutta.

 

2.Valppauden ylläpito vs. pyyhkeen heittäminen kehään?

Tulevaisuuden visio siitä, että kaikki tulevat saamaan covidin ennen pitkää (”jokainen suomalainen – nyt tai viiden vuoden päästä”) voi pahimmillaan luoda tappiomielialaa tai ”hällä väliä”-tunnelmaa, ja johtaa liian monia ihmisiä luopumaan varotoimista kerralla niin, että epidemia leviää väestössä nopeasti ja läpäisyinfektiot lisääntyvät kuormittaen terveydenhuollon kantokykyä. Varokeinoja kuitenkin edelleen tarvitaan tällä rokotekattavuudella.

Tulevaisuuden vision nyansoiminen sillä toiveikkuudella, että on mahdollista, että viiden vuoden sisällä meillä on jo parempia rokotteita, toimivampia lääkkeitä hoitaa covidia, opimme ennaltaehkäisemään longcovid infektiovaiheessa, voisi ehkäistä hällä väliä -tunnelmaa. Vielä ei kannata luovuttaa, eikä ainakaan juuri tällä hetkellä, kun sairaanhoidon kapasiteetti on ylikuormittumassa koronapotilaista.

Konsensusta ei ole siitä, kuinka vakava ja pitkäaikainen ja miten hyvin hoidettavissa longcovid on aikuisilla ja lapsilla, mutta on konsensus, että siitä ei vielä tiedetä tarpeeksi, jotta voitaisiin sanoa mitään. Ikäviä uutisia tihkuu mm. Iso-Britanniasta, jossa longcovid-potilaat alkavat rasittaa terveydenhuoltoa ja Israelista, jossa lasten longcovid mietityttää. Tämäkin on yksi hyvä syy ponnekkaasti torjua koronan leviämistä vielä tässä vaiheessa, kunnes toivottavasti pian saamme varmuuden siitä, että longcovid ei ole niin vaarallinen tai pitkäkestoinen niin suurelle osuudelle kuin nyt osa tutkijoista pelkää.

Syksyn alussa HS linjasi: ”jokaisen pitää itse päättää, että nyt on turvallista elää enemmän. Korona loppuu siinä vaiheessa, kun kukin meistä itse päättää lakata pelkäämästä”. Emme koskaan tule tietämään, kuinka monta tartuntaketjua on jatkunut tai yltynyt sen vuoksi, että rokotteen 100%-tehoon uskova rokotettu on löysästi eläessään levittänyt eteenpäin oireetonta koronaa, peläten vähemmän. Kuinkahan paljon tällaiset hyvää tarkoittavat tsemppaukset ovat nurinkurisesti johtaneet siihen, että rokotetutkin ovat osaltaan pahentaneet epidemiaa?

Olisiko Suomessakin ”optimistinen ahdistus”, tai toiveikas varovaisuus on paras väestön mentaliteetti kriisin loppuvaiheen hallintaan, jotta mopo ei lähde käsistä?

Meidän pitäisi korjata joidenkin kansalaisten mustavalkoisia virhekäsityksiä, että rokotetun ei tarvitse enää varoa, koska “rokotus tarjoaa täyden suojan”. (Tämä mustavalkokäsitys liittyy myös yksilökeskeiseen harhaan epidemiasuojautumisessa.)

Kanta-Hämeen keskussairaalan työntekijä (kahdesta rokoteannoksesta huolimatta) levitti koronaa tietämättään osastolla, ja se johti 17 ihmisen kuolemaan.  “Kaksi rokoteannosta saatuasi olet itse erinomaisessa suojassa vakavalta taudilta, mutta huonolla tuurilla voit välittää virusta eteenpäin”, sanoo em. jutussa Hanna Nohynek. Kuinka moni meistä rokotetuista pitää tätä mielessään tavatessaan ihmisiä?

Aika näyttää, oliko WHO väärässä varoittaessaan maita liian pikaisista covid-avaamisista ja että olisi ”epidemiologista tyhmyyttä” antaa ihmisten saada covid-19-tartunta pikemmin kuin myöhemmin.

Epidemian hallinta on taloudellisesti perusteltua ja yleisesti kannatettujen arvojen mukaista.

(Teksti jatkuu kuvan alla.)

Kuva: Rapsu valppaana.

3.Auttamismotiiviin vetoaminen: ”Rokotteen ottaminen on helppo keino auttaa.”

Sekä muita riskiryhmässä olevia että terveydenhuoltojärjestelmää.

Lähes miljoona suomalaista aikuista on ilman koronarokotetta. Syitä on moninaisia. Joukossa on niitä, joiden on hankala varata aika rokotteen ottamiseen tai siellä käymiseen, tai kokemus siitä, että elämässä on suurempiakin ongelmia kuin koronariski (tätä on monen keskiluokkaisen vaikea ymmärtää). Tähän joukkoon kuuluu todennäköisesti ihmisiä, jotka eivät ole juurikaan huolissaan muistakaan terveysriskeistä, eivätkä välitä turvavöistä tai pyöräilykypärästä. Näihin todennäköisesti ei vetoa viesti ”ota rokote vähentääksesi omaa riskiä”. Yksi tehokas viesti pandemian aikana on ollut muiden auttamiseen vetoaminen. Tätä kannattaisi kokeilla rokotteessakin, yksilöllisen riskin sijasta.

Toisaalta – monet ihmiset eivät seuraa mediaa, vaan näkevät ihmisten elävän normaalisti, huomaavat laajan maskisuosituksen poistuvan, ja toteavat, että ”aha, korona on ohi”.

Onneksi koronapassikäytännöt tulevat antamaan lisäkannustinta hakea rokote.

Kyse ei ole vain motivaatiosta, vaan tärkeää on yksinkertaisesti rokotteen helppo saatavuus.

Mutta parhaiten varmasti ECDC:n tuore raportti rokotekattavuuden nostosta sekä THL:n vastaava tarjoaa tuoreimman ymmärryksen tästä aiheesta. Uusi Seelanti on myös käyttänyt mielikuvituksellisia, positiivisen kautta lähteviä rokotetempauksia ja saanut rokotekattavuuden käsittämättömällä vauhdilla ylös. Siellä ei lähdetty syyllistämisstrategialla tai oman riskin vähentämiseen vedoten, vaan pääministeri Ardern pyysi suojaamaan lapsia: ”Jos et halua ottaa rokotetta itsesi vuoksi, tee se lastemme vuoksi.”  (”There’s a whole group of children that cannot be vaccinated right now. They’re not eligible and yet we are increasingly seeing Covid-19 reach our children. Now unless every adult who’s eligible to be vaccinated is, they risk passing it on to a child. So if you don’t feel like doing it for yourself, do it for our kids.”)

Sosiaalipsykologiset tutkimukset osoittavatkin, että ihmiset mieluummin myöntyvät normivetoomuksiin, kun niissä myös muistutetaan yhteisestä tärkeästä tavoitteesta. Rokotteen hakemisen kehystäminen “meidän kaikkien yhteiseksi ponnisteluksi” (mitä se todella onkin!) voi lisätä motivaatiota ja vähentää painostuksen tunnetta (painostuksen tunne voi vähentää kiinnostusta toimia pyyntöjen mukaisesti).

4.Kevyet keinot ehkäistä epidemian leviämistä laajemmin käyttöön – kansalla kyllä valmiutta tähän

Valitettavasti ei ole tiedossani mitään kansainvälistä rekisteriä, josta tämä varmistaa, mutta vaikutelmani on, että Suomi on tällä hetkellä suhteellisen alhaisen rokotekattavuuden tilanteessa vähentänyt ja vähentämässä koronan suojatoimia pikaisemmassa aikataulussa kuin suuri osa läntisen Euroopan maista, Englanti poislukien. Monissa maissa näillä helpoilla keinoilla on pidetty epidemiaa hallinnassa ja sairaanhoitoa kuormittumatta monissa maissa. Suhteellisen kevyitä, helppoja keinoja ovat esimerkiksi maskien ja FFP2-suojainten käyttö (esim. Saksa), ilmanpuhdistuksen tehostaminen ja tuulettamisen hyödyistä informoiminen, matalan kynnyksen testien käyttö.

Maskien käyttö kouluissa osoitettiin tehokkaaksi amerikkalaisdatassa:
”Niissä kunnissa (counties) joissa otettiin käyttöön lähiopetus tai hybridiopetus ILMAN maskeja, kuolemien määrä alkoi nopeasti lisääntyä 3-5 viikkoa koulujen avaamisen jälkeen.- – –Tulos myös viittasi siihen, että kun koulut eivät edellytä henkilökunnalta maskinkäyttöä, koronatapausten määrän kasvuvauhti kiihtyy kahden viikon viiveellä”.

Mutta missä määrin amerikkalaistulokset ovat yleistettävissä tilanteeseen, jossa Suomessa oletettavasti valtaosa kouluhenkilöstöstä (ja vanhemmista lapsistakin) on rokotettu? Ja toisaalta huomioiden koronavarianttina oleva delta, joka on herkemmin leviävä? Tärkein johtopäätös kuitenkin pitänee: maskit ovat omiaan estämään tartuntoja kouluolosuhteissa. Kouluissa on suuri joukko rokottamattomia lapsia.

HUS-alueen ohjeen mukaan jopa 1.luokkalaisista lähtien ” Koulun tai yleisen epidemiatilanteen merkittävästi vaikeutuessa voidaan kuitenkin ottaa käyttöön kunnan päätöksellä”, ja ”Kasvomaskit voidaan ottaa käyttöön myös kerhotoiminnassa”, ja päätös voidaan tehdä myös koulukohtaisesti.

”Kaikkien osapuolten yhteinen tahtotila on turvata lasten lähiopetus – – maskeja voidaan käyttää niissä kouluissa tai niillä alueilla, joissa se katsotaan lasten kannalta välttämättömäksi ja oikeasuhtaiseksi toimenpiteeksi”, sanoo toimialajohtaja Jari Petäjä HUSin Lasten ja nuorten sairauksien tulosyksiköstä

Uusimpien tutkimusten mukaan noin puolet lapsista sairastaa koronan oireettomana. Maskit on siksikin järkevä varokeino estää uusia tartuntaryppäitä, kun lapsia ei enää kevyin perustein testata.

Belgialaistutkimuksessa lapsiin korona tarttui yhtä lailla kuin opettajiin ja vanhempiin, ja suurin osa tartunnoista lähti kouluista. THL:n mukaan kouluissa tauti ei leviä, ja toivon THL:n olevan oikeassa, vaikka pelkään, että nämä kansainvälisesti havaitut ilmiöt tulevat toistumaan Suomessa.

Tartunnanjäljityksestä kirjoittaa Pekka Nuorti Lääkärilehdessä: ”Kun koronarajoituksia on purettu, deltamuunnos on edennyt laajasta rokotuskattavuudesta huolimatta ja ylittänyt tartunnanjäljityksen kapasiteetin monissa maissa. Meillä epidemia vaikutti jo tasaantuneen, mutta tartuntojen ilmaantuvuus rokottamattomien joukossa on jälleen kasvussa.

Monille kansalaisille on muodostunut mielikuva, että koronaa ei enää torjuta – näinhän ei ole. Esimerkiksi kun THL päivitti maskisuositusta, uutisoinnissa olisi kannattanut painottaa sitä, että maskiohjeistus alueellistuu, ja tulee työpaikkakohtaiseksi – nyt kansalle jäi vain mieleen väärää mielikuvaa antava ”laaja maskisuositus poistuu”. Suuri osa sairaanhoitopiireistä pitää edelleen voimassa maskisuositusta. On fiksua hillitä epidemiaa paikallisesti, mutta kansalaisille pitäisi olla selvää, mistä tarkistaa itseä koskeva suositus.

(Teksti jatkuu kuvan alla.)

Lopuksi

Jaksavatko sitten ihmiset koronan torjuntaa, vai ovatko he lopen väsyneitä? Suomesta on väestöä edustavaa dataa sekä toukokuulta (CitizenShield-hankkeen aineisto n=2000) että syyskuulta (Valtioneuvoston Kansalaispulssi-kysely n=1000), joissa valtaosa vastaajista piti tarpeellisena suojata itseään ja muita koronavirukselta myös kahden rokotteen jälkeen mm. sosiaalisen etäisyyden ja maskien avulla. Data indikoi, että kaikki ihmiset eivät suinkaan olleet väsyneitä kaikkiin suojatoimiin. Tältäkin kannalta sääli, että niitä kiirehdittiin poistamaan etuajassa.

Suojatoimissa on paljon harmaan sävyjä, ei ole kysymys ”Rajoitusten poisto vs. rajoitusten käyttö”—dikotomiasta. Koronakeskustelussa on esiintynyt läjä muitakin laiskan ajattelun virheitä, näistä kirjoitamme CitizenShield-hankkeen sivuilla lisää.

Näitä yleisiä virhekäsityksiä voi purkaa selkeällä viestinnällä ja ikävienkin faktojen kertomisella – myös ne harmaan sävyt. ”Trust people with the hard truths”, sanoo Tanskan viestintästrategi Mikael Bang Pedersen.

Tuskin kukaan haluaa palata raskaisiin rajoituksiin ja sulkuihin, ja siksi kannattaisi käyttää helppoja keinoja torjua epidemia. Suomalaiset haluavat pysyä koronatorjunnan kärkimaana. Toivottavasti ei ole liian myöhäistä saada nyt laukkaamaan lähtenyt epidemia kuriin.

 

Miten saada yleisötapahtumien järjestäjät auttamaan koronatorjunnassa?

Olin parissa taidenäyttelyssä, jossa hoidettiin eri tavoin yleisön turvallisuudesta huolehtiminen. Toinen paikoista mahdollisti yleisön sellaisen toiminnan, että paikalla on riski tulla viruslingoksi. Kysyin lipunmyynnistä, miksei kukaan ensimmäiseen 40 minuuttiin tullut muistuttelemaan jonoon turvavälin pitämisestä. Edessämme ja takanamme oli seurueita, joissa yskittiin ja köhittiin (ei hihaan eikä nenäliinaan), ja turvaväleistä muistuttaminen oli meistä itsestämme kiinni.

Koronaturvallisten ympäristöjen luominen vaatii käyttäytymisen muokkaamista, jota ei täysin voi jättää yksilöiden vastuulle tai THL:n sinänsä selkeiden, yksilöille suunnattujen julisteiden tai mainosten varaan. Avainasemassa ihmisten käyttäytymiseen vaikuttamisessa ovat myös ne organisaatiot, jotka järjestävät yleisötapahtumia.

Lipunmyyjä sanoi, että he ovat kyllä välillä käyneet muistuttamassa turvaväleistä, mutta ihmiset eivät välttämättä tottele, ja vaikutti sen vuoksi lannistuneelta. Toista aaltoa ei voida välttää, jos tapahtumajärjestäjät suhtautuvat löperösti velvollisuuteensa suitsia ihmisiä oikeaan toimintaan.

Tässä joitain ideoita.

  • Ongelma 1. Yrittäjillä ja tapahtumajärjestäjillä on harhakuvitelma, että jämäkkä ja vastuullinen suhtautuminen viruksen leviämisen torjuntaan olisi asiakkaiden mielestä noloa tai turhaa tai karkottaisi heitä.

Ratkaisuidea: Nyt tulee aktiivisesti luoda käsitystä siitä, että koronavirukseen vakavasti suhtautuvat yrittäjät ja tapahtumajärjestäjät ovat fiksuja, luotettavia ja osaltaan kantavat vastuunsa siitä, että toista aaltoa ei synny ja yhteiskunta joudu taas sulkutilaan. Esim. THL:n mainoksiin voisi lisätä tällaista maine- ja mielikuvaviestintää, eli organisaatioita ei motivoitaisi pelkällä informaatiolla tai toimintasuosituksilla, vaan vedottaisiin myös yrityskuvaan. Harva yrityksistä tai toimijoista haluaisi näyttäytyä munattomana, tulevana viruslinkona, ja ehkä lakkaisi pelkäämästä jämäkkää asiakkaiden opastamista?

  • Ongelma 2. Yksittäiset tapahtumajärjestäjät suhtautuvat löperösti virukseen eikä motivaatio riitä vastuulliseen toimintaan.

Ratkaisuidea: Tapahtumajärjestäjille luodaan selkeät velvoittavat ohjeet, miten toimia, ja näiden rikkomisesta voi seurata sakko tai toimintakielto.

  • Ongelma 3. Tapahtumajärjestäjät ovat motivoituneita, mutta eivät tiedä, miten motivoida asiakkaita, esimerkiksi turvaväleistä muistuttaessa tai yskimishygienaan puuttumisesta. Haluttomuus puuttua lisääntyy, kun pelkkä tiedon toitottaminen huomataan tehottomaksi.

Ratkaisuidea: Yleensä perustelujen antaminen ja myötätunnon osoittaminen yhdistettynä konkreettisiin ohjeisiin on tehokkaampaa kuin pelkkä ”pitäkäähän turvavälejä”-huutelu. Kootaan parhaat käytännöt -checklista, jossa tapahtumajärjestäjät voivat omiin turvallisuussuunnitelmiinsa poimia ideoita, miten asiakaspalvelijat voivat viestiä turvaohjeita. Esimerkiksi:

  • ”Hyvä yleisö! Varmasti moni teistä tietääkin, että xx% koronaa sairastavista on oireettomia ja korona tarttuu ihan hengitysilman välityksellä. Joten pyytäisinkin teitä nyt suojelemaan itseänne ja toisianne pitämällä mielellään 2 metrin väli toisiin seurueisiin – kiitos kun teette yhteistyötä!”, tai
  • ”On mahdollista, että useammalla meistä täällä olijoista on oireeton korona, joten siksi pyytäisin teitä pitämään 1-2 välin toisiin ihmisiin. Kiitos paljon!”, tai
  • ”Haluaisimme pitää Suomen talouden pyörät jatkossakin pyörimässä, ja tämän paikan avoimena, joten vältetään viruslinkoilua ja pidetään etäisyyttä muihin ihmisiin! Kiitos paljon!”, tai
  • “Kukaanhan ei tietystikään tykkää tästä, mutta koronan takia joudun pyytämään ja kiittämään, jos jaksatte toimia kuin jokaisella täällä olisi korona eli pitää seurueittain turvaväliä ja yskiä allergisenkin aivastuksen hihaan!”tai
  • ”Meillä käy asiakkaina paljon riskiryhmäläisiä, ja jotta he jatkossakin uskaltaisivat käydä täällä, pyytäisin kaikkia toimimaan ikään kuin teillä olisi oireeton korona. Eli pienetkin yskäisyt kannattaa kohdistaa hihaan, ja pitäkää etäisyyttä muihin ihmisiin. Suurkiitos!”

Tämä toisi vähän lihaa luitten ympärille tämänhetkisten ”yski oikein” ja ”pidä turvaväliä” –kylttien päälle (joiden vaikutus on selvästi laantunut). Tapahtumissa on mitä parhain tilaisuus myös valistaa kansalaisia, monelle kansalaiselle on varmastikin epäselvää, MITEN korona leviää aerosoliteitse, ja kuinka suuri osa tartuttajista ei lainkaan tiedä omasta tartunnastaan (oireettoman tartunnan osuus).

Näiden taudin tartuntamekanismien selkeä ja kärsivällinen selittäminen auttaisi ihmisiä ymmärtämään toimintaohjeiden perusteet: miksi meidän kaikkien tulisi toimia, kuin itsellä olisi virus. Voisimmeko tehostaa tätä terveyskasvatusta valjastamalla yleisötapahtumien järjestäjät mukaan tekemään tätä valistustyötä – kaikki kansalaiset kun eivät kuuntele STM:n tiedotustilaisuuksia tai lue lehdistä tartuntamekanismeja selostavia tekstejä.

***

Vaikuttava viestintä toki vaatisi selvittämistä ja tutkimista, mitkä ne todelliset toiminnan esteet ovat – nämä kolme ongelmaa ja ratkaisuehdotusta nyt kuitenkin hihasta heitettynä yhden keskustelun ja siitä tulleiden aivoitusten jälkeen. Kuulen mielelläni palautetta ja lisäideoita!

Ps. Psykologia-lehti julkaisee pian juttumme käyttäytymistieteen annista koronaviruksen torjunnassa. Tähän liittyen olemme julkaisseet osan siitä blogina: 12 viestintäperiaatetta ihmisten motivoimiseksi ja sitouttamiseksi koronaohjeiden noudattamiseen. Mikään yksittäinen viestintätyyli ei tietenkään saa 100%a ihmisistä kuin taikaiskusta noudattamaan ohjeita, mutta useiden tutkimusten mukaan tietyillä viestintäperiaatteilla saa kuitenkin nostettua ohjeita noudattavan porukan osuutta. Näitä ideoita voisivat ehkä myös tapahtumajärjestäjät hyödyntää!

Vaatiiko asiakonflikti tunnekonfliktia

Julkisen keskustelun tyyli: Asiakonflikti on tärkeää, mutta vaatiiko se tunnekonfliktia?

Yhteiskunnallinen dialogi on aina keskeistä osana demokraattisia yhteiskuntia. On tärkeää, että eri näkökulmia esitetään ja haastetaan julkisessa keskustelussa – kriittisen keskustelun kautta saadaan kehitettyä mahdollisimman hyviä ja laadukkaita ratkaisuja.

Ihan sama pointti kuin tieteessä – asia-argumentteja tarkastellaan ja hypoteeseja yritetään todistaa vääräksi.

Mutta vaatiiko kansalaisyhteiskunnassa asioiden kriittinen tarkastelu ja haastaminen välttämättä tunnepitoista, vihamielistä sävyä?

Kansalaisyhteiskunnan keskustelu on tärkeää, ja aiemman sijaan – torien ja sanomalehtien – se nykyään sijoittuu myös sosiaaliseen mediaan. On jo monesti todettu, että kasvoton some voi tuottaa enemmän tunnepitoista ja aggressiivista ilmaisua – tähän on monta sosiaalipsykologistakin syytä (esim. on hankalampi ilmaista epävarmuutta ja lieventäviä eleitä tekstikommunikaatiossa).

Jos oikeasti halutaan OPPIA toisilta, ja kehittää omaa ajatteluaan ja parantaa asioita, riitely ei välttämättä ole kaikkein paras lähtökohta kuuntelemiselle ja dialogin luomiselle. Miksi samastamme asiakonfliktin ja tunnekonfliktin?

Demokratialle keskeistä on se, miten vuorovaikutamme toistemme kanssa. Sillä, että asioista riidellään hirveän tunteellisesti ja loukkaavasti, on ainakin kaksi ikävää sivuvaikutusta demokratiankin kannalta:

  1. Ihmiset poteroituvat puolustamaan omaa kantaansa ja yhteisen oppimisen mahdollisuudet vähenevät. Keskinäisen ymmärryksen mahdollisuudet vähenevät.
  2. Aggressiivinen ja pelottelua sisältävä tyyli voi vähentää osallistumisaktiivisuutta: osa ihmisistä vähin äänin sulkeutuu pois keskustelusta, koska kaikilla meillä ei ole resursseja ja valmiutta kokea vihamielissävytteistä keskustelua innostavana.

Meidän tulisi edistää sitä, että kansalaiset ymmärtävät toistensa näkökulmia.

Ihmisillä on paljon kognitiivisia sekä ryhmäjäsenyyden tuottamia vääristymiä, jotka altistavat sille, ettemme kuuntele vastapuoleksi leimattua. Sosiaalipsykologi Jonathan Haidt kiteyttää, etteivät ihmiset suinkaan ole tietoa etsiviä olentoja, vaan sosiaalisia olentoja, jotka ryhmissä sekaantuvat kilpailuihin ja konflikteihin – mutta kun meidät laitetaan oikeisiin olosuhteisiin ja instituutioihin, voimme päästä lähemmäksi totuutta. Kuuntelun kautta kuitenkin ymmärtäisimme, mikä johtaa toisen ajattelemaan niin kuin ajattelee.

Hyödyllinen perususkomus julkisessa keskustelussa olisikin nöyryys: ehkä en ole oikeassa.

Oman edun vääristymät ovat luonnollisia, ja ne ovat olleet funktionaalisia joissain tilanteissa. Esimerkiksi negatiivisuusvääristymä – ja mikä altistaa myös kielteisten stereotypioiden synnylle – on ollut hyödyllistä ja edistänyt lajin henkiin jäämistä. Oman edun vääristymä auttaa tulemaan toimeen maailmassa, joka on hirvittävän ennustamaton. On pakko olla peukalosääntöjä jotta pystytään navigoimaan. (Toki näitä esteitä voidaan ylittääkin.)

Toinen hyödyllinen perususkomus olisi myös se, että toisella on oikeus omaan mielipiteeseensä ja sen tunnistaminen, että toisen näkökannalle saattaa olla hyviä perusteita, joita en pysty ymmärtämään. Sekin auttaa, että tiedostamme kognitiivisen vahvistusvääristymän olemassaolon: Ehkä itse luen valikoivasti argumentteja ja etsin puolueellisesti tukea vain omalle näkökannalleni?

Entä johtuuko reaktioni siitä, että koen jonkin uhkaksi? Uhkahavainnon pohjalta helpompi on hyökätä tai kieltää toisen näkökulma – mutta tarvitseeko tilanne tai toisen kommentti tulkita uhkana?

Vaikka ihmiset helposti poteroituvat, ja joskus nousee esiin ihmisten ikävämmät puolet, niin lajityypillistä ja luonnollista toisaalta on myös yhteistyökyky. Jos ihmiset laitetaan oikeisiin olosuhteisiin, he voivat ylittää nämä eri lauma-ajattelu- ja muut harhat. Esimerkiksi tiede instituutiona on siitä loistava, että yksilölliset ja sosiaaliset harhat on helpompi peitota.

(Edellä mainittu ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tiedonkin pohjalta tehty päätöksenteko aina olisi poliittista. Mutta tiedonhankinnan ja ratkaisujen kehittämisen ei lähtökohtaisesti tarvitse olla harhaisesti virittynyttä ja lauma-ajatteluun tukeutuvaa.)